LM-Mummin maailma

Päivä Juutas Käkriäisen ja hänen pesueensa parissa on Teatteri Jurkassa samalla kertaa hauska ja vähän haikeakin. Mistään hankkeesta kun ei ole aikaisemmin tullut juuri mitään eikä tule sinä kesäisenä päivänäkään, jolloin Rosina käy Jopi-pojan kanssa kaupungissa, tytär-Saara joutuu melkein huonoille teille ja kirjakauppias Muttinen tulee kesähuvilalleen vihkimättömän vaimonsa Lydigen kanssa. Ollaan Putkinotkossa. Tuomo Rämö on dramatisoinut ja ohjannut Joel Lehtosen Putkinotko, Kuolleita omenapuita ja Kerran kesällä romaaneista tarinan ”Tuhmasta herrasta ja laiskasta viinatrokarista”. On syntynyt yhden näyttelijän voimin esitettävä näytelmä Putkinotko. Tommi Eronen muuntautuu näytelmässä kaikkeen. Hän hoitaa pienillä päähineen vaihdoilla, asennon tai eleen avulla kaikki roolit. Uskomattoman muuntautumiskyinen näyttelijä, joka pelkällä pitkän otsatukan heilahduksella saa kerrottua sen mihin monessa näytelmässä tarvitaan aikaa puoli tuntia. Putkinotkossa eletään kuin pellossa

Olen lukenut Kalevalani ja Juha Hurmeen Niemen. Niinpä oli olemassa aavistus mitä voisi olla tarjolla Suomen Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä näytelmässä Lemminkäinen, kirjoittaja Juha Hurme ja ohjaus Juha Hurme. Lemminkäisen käsiohjelmassa on luettelo henkilöistä, jotka ovat auttaneet Hurmetta käsikirjoituksen teossa. Listalla on nimiä Aleksis Kivestä Väinö Linnaan, Aristolestä Friedrich Nietzsheen, Lauri Viidasta Eino Leinoon jne. Pienellä näyttämöllä rajallisessa tilassa nähtiin suuri näytelmä. Näytelmä on lyhyt läpileikkaus meidän suomalaisten sielunmaiseman kehittymisestä. Tähän näytelmään on tarvittu kaksi Lemminkäistä. On Marja Salon hitusen maltillisempi ja realistisempi Lemminkäinen ja on Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäinen, joka ei ole hetkeäkään paikallaan ja joka ei myönnä koskaan erehtyvänsä tai tekevänsä mitään väärin.  Parantumattoman valehtelijan itseluottamus on vankkumaton. Tomi Alatalon Fleming-Lemminkäisen mukana näytelmään tulee säpinää ja sähinä