LM-Mummin maailma

Kotini lähimetsästä on tänä kesänä löytynyt sekä mustikoita että Pokémoneja. Mustikat olen löytänyt aika omatoimisesti. Hyvänä oppaana on ollut monta kertaa mieheni, jolla on hyvä vainu hyvistä mustikkapaikoista. Pokémoneja löysin tyttären poikani avustamana. Muutaman löysin oppia saatuani ihan yksinäkin. Kun kuljin Leppävaaran raitilla puhelin kädessä, minua vastaan tuli puhelimen ruutua vilkuillen aika monta kulkijaa. Vasta jälkikäteen havahduin. Kukaan heistä ei taida saada eläkettä. Ihan Hesarin mielipidepalstaa myöten on paheksuttu nuorisoa, joka vain tallailee puhelin kädessä katuja pitkin sen sijaan että menisi metsään poimimaan mustikoita. Kun tyttärenpoikani oli pieni, hän keräsi Pokémon -kortteja. Minä niitä aika usein järjestelin ja investoimme mitä puuttuu. Nyt poika investoi puuttuvia Pokémoneja minun puolestani.  Vielä en ole saanut kiinni kovin montaa. Olen päässyt tasolla 5 – en edes tiedä miten monta tasoja on. Otuksia hallussani on kymmeniä. Aika monta

Olin asunut uudessa kodissamme muutaman viikon, kun havahduin että kotikadullani on tyhjällä tontilla iso mainostaulu. Siinä mainostetaan rakennettavia asuntoja. Syvennyin ison mahtavan taulun tekstiin ja päädyin siihen että mainostettavat asunnot on jo ajat sitten myyty, koska ne ovat valmistuneet reilusti yli vuosi sitten. Rakennusliike Lemminkäisen nettisivuilta löytyi henkilö jonka käden alla Espoon kerrostalojen rakentaminen on. Kirjoittelin viestiäni vanhan tiedon jakamisesta lauantaina aamupäivällä. Parin tunnin päästä tuli vastaus, jossa luvattiin laittaa pojat asialle. Kului pari viikkoa ja mainosteksti oli hävinnyt. Tyhjä mainostaulu jökötti vakaasti paikallaan melkein kolme kuukautta. Ei enää tyhjää maisemaa häiritsevää mainostaulua. Olen aloittanut aktiivisen kansalaisen urani Espoon kaupungissa kesäällä 2016. Jos asuisin pienellä paikkakunnalla, olisi jo ainakin kaksi puoluetta käynyt pyytämässä minua uutta asukasta kunnallisvaaliehdokkaaksi. Olenhan o

Täytyy myöntää että kyllä tanskalaiset ovat erilaisia kuin suomalaisia. Kuinka moni meistä levittäisi lounaansa pikkuruiselle pöydälle ja söisi siinä kaikessa rauhassa vaikka naapurit yrittäisivät mennä kotiinsa pöydän ja tuolien ohi ahtaasta rakosesta, joka olisi jäänyt luhtitalon toisen kerroksen käytävälle. Ei tuntunut kenenkään liikkuminen häiritsevän tyttäremme naapureita, jotka söivät ja joivat ja muutenkin oloilivat meidän mielestämme ihan selkeällä käytävällä. Vuosikausia olen miettinyt mihin suomalaiset tarvitsevat rivi- ja omakotitalojensa pihamaita. Niitä kyllä hoidetaan pääsääntöisesti velvollisuudentuntoisesti. Nurmikko ainakin pyritään leikkaamaan niin ettei se rehoita liikaa. Pensasaidatkin leikataan ja kukkia yritetään kasvattaa. Mutta ei siellä pihamaalla pahemmin oleilla. Jos perheessä on alle 10-vuotiaita lapsia, saattavat he leikkiä pihalla. Jos tulee vieraita, niin silloin kuuluu istua pihalla ja grillata. Sama käyttämättömyys koskee myös parvekkeita. Kevää