LM-Mummin maailma

Huimaus ja niskan jännitys ovat aikaan saaneet melkoisen myllerryksen mielialoissani ja muussakin olotilassa. Jos kahtena yönä peräkkäin vain valvoo ja valvoo ja vasta aamuyöstä nukahtaa muutamaksi tunniksi, tuntee itsensä pakostakin syrjäytyneeksi, vanhaksi, raihnaiseksi, sairaaksi ja kummalliseksi. Teekkari-poika väitti että olisi vain makeeta jos ei tarvitsisi nukkua kuin muutama tunti/yö. Olemmehan aina silloin tällöin lukeneet suurmiehistä jotka tulevat toimeen vain muutaman tunnin yöunella. Vastaavati viime aikoina on moneen kertaa kerrottu että jo yhden yön valvominen saa aikaan humalatilan kaltaisen olotilan. Etsin ensimmäisenä unettomana yönä  ohjeita unen kiinni saamiseen. Käypä ohjeiden muikaan lämpimän maidon juominen - en juo maitoa missään olotilassa en koskaan, teen litkiminen tai mikään muukaan vanhan kansan kontsi ei muka auta. MUTTA NYT OVAT KAIKKI NEUVOT JA KEINOT TERVETULLEITA!!! Aluksi kavahdin sitä että pitkälleen meno sai aikaan keinuvan tunteen, nyt se t

Olen ollut aina innokas opiskelija ja toivottavasti myös oppija. Sainhan maisterin paperitkin vasta 36-vuotiaana. Myöhempinä vuosina kuuntelin TKK:lla laatujohtamiseen liittyviä luentoja ja osallistuin työpajoihin, tentteihin ym. Nyt olen hämilläni. Minulle tarjotaan vaivani diagnoosiksi hyvälaatuista asentohuimausta. Sille ei voi tehdä mitään, eikä se parane koskaan. Oireet helpottuvaat tietynlaisille jumppaliikkeellä. Miten vaiva on hyvälaatuinen. Kaiketi se on sitä kun se ei ole oikea tauti eikä sairaus eikä sen potemiseen liity hengenvaaraa. Ohjeiden mukaan olen tehnyt liikkeitä aamulla ja illalla. Olo on kohtalinen, kunhan en kurottele maustepurkkeja maustekaapin ylähyllyltä, en kääntyile äkkinäisesti ja käyn lenkillä Enskan kanssa. Tarvittaessa on tukena käsi, johon voi tarttua aina kun siltä tuntuu. Sateisen ja kolean päivän pelastus oli tunnin sateessa tehdyn kävelylenkin lisäksi Anna Gavaldan Parempaa elämää (suom. Lotta Toivanen, gummerus 2015).   Ranskalaiskirjailij

Tällaisen rannekkeen sain käteeni lauantai-iltana Meilahden sairaalan neurologian poliklinikalla. Torstaina kävelin Aurooran sairaalalta kotiin Keskuspuiston ja radanvarsitien kautta. Aurinko paisstoi ja oli leppeä kesäilta. Vähitellen aloin epäillä että kulkuni on yhtä epävarmaa kuin lähes 20 vuotta sitten kun kiipesimme Kilimanjaro-vuorelle ja sain vuoristotaudin. Viimeistään yöllä kun pyrin wc:hen oli pakko myöntää että huimaus on taas ottanut yliotteen minusta. Olo huononi kaiken aikaan, niin että lauantai-aamuna en enää kyennyt nousemaan sängystä, kun yritin heilahdin takaisin kyljelleni. Avuksi riensi Kaisu ja sitten alkoi tapahtua - soitto terveyspalvelunumeroon - asiallista ja hyvää neuvontaa - soitto hätäkeskukseen - luvattiin ambulanssi ei kiireellisenä - enintään tunti, mutta kannattaa mennä portille odottamaan - ambulanssi tuli 20 minuutin kuluttua - Haagan paloaseman ambulanssihoitajat olivat ystävällisiä, osaavia ja empaattisia, toinen Jari Sillanpään näköinen