Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

Muumimaailman lumo säilyy

Kuva
Meidän = Kerttu,6 v. ja minä 70 v. oli pakko ihan ensimmäiseksi nähdä Naantalin Muumimaailmassa Alisa, noidan tyttärentytär. Luvassa oli lorutuokio noidan mökillä. Olimme siellä ja olimme monessa muussakin Muumimaailman paikassa ja vaikka kuinka monessa esityksessä. Kerttu muisti paikat hyvin kahden vuoden takaa. Olen ollut Muumimaailmassa ja Väskin seikkailusaarella niin monta kertaa etten enää osaa edes laskea. Muumimaailma on mukava paikka. Hieman sitä ihmettelen että siellä on niin paljon pieniä taaperoita. En usko että 1-vuotias rattaissaan loikoileva pieni tyttö tai poika saa kovin paljon irti vierailustaan Kailon saarella. Mutta saattaahan olla että isä tai äiti on oikeasti se henkilö jonka on ehdottomasti päästävä Muumimaailmaan. Minä kävin aikoinaan Muumimaailmassa ensimmäisen kerran yksinäni. Alisa poskessa  Alisa ja noita  Suora yhteys Kultarantaan Huilipaikassa  Iso halaus  Tavoillemme uskollisena kävimme myös kesäteatterissa Vartiovuorella.

Tyhjenevää Suomea, mansikoita ja opiskelupaikka

Kuva
On nähty Liisa ihmemaassa Suomenlinnan kesäteatterissa, poimittu kahteen otteeseen mansikoita Kartanon Marjan mailla Espoon Kauklahdessa, käyty Varkaudessa ja Outokummussa ja Ikeassa. Liisa ihmemaassa oli aika uskollinen Caroll Lewisin tarinalla. Näytelmän ohjaaja Juha Kukkonen saanut lisukkeiksi upotettua mukaan Peter Pania ja Ozin ihmemaata ja tätä meidän omaa aikaammekin. Ryhmäteatterin väellä on taito luoda Suomenlinnan muurien sisään taianomaista tunnelmaa. Tekniikka auttaa siinä kummasti. Liisan roolissa Anna-Riikka Rajanen oli valloittava. Oli helppo uskoa että itseensä uskova tyttö kykenee mihin vain. On hauska käydä teatterissa 10-vuotiaan kanssa. Toisaalta hän on kriittinen, mutta toisaalta myös vastaanottavaisempi kuin minä. Meillä oli kaikenkaikkieen super-teatteri-ilta. Pisteenä i:n päällä hyvät eväät: karjalanpiirakoita, jääteetä, hedelmäsalaattia, herneitä ja mansikoita. Loput eväät Karla söi kotimatkalla autossa. Keskustassa auton parkkeeraaminen maksaa nykyisin j

Kesäapulaisen hymy

Kuva
Varsin monissa kaupoissa on Suomessa otettu käyttöön "hyvää päivän jatkoa" tai "hyvää viikonloppua" toivotus. Eli kassahenkilöt on koulutettu sanomaan toivotus asiakkaille. Kun kassalla on latonut tavarat hihnalle mahdollisimman nopeasti, yrittänyt haalia ne kasseihinsa, maksaa nopeasti - vaikka kaikkien korttien kaivaminen rahapussin kätköistä on hankalaa-, laittaa kortit ja kuitti takaisin lompakkoon, joka pitää sujauttaa jonnekin turvalliseen talteen, pakata loput tavarat ja hymyillä kassahenkilölle kiitokset toivotuksesta, tuntee itsensä lähinnä hölmöksi. Kaikki on pahimmassa tapauksessa tapahtunut syvän hiljaisuuden vallitessa. Tuntuu kummalliselta että tuntematon henkilö toivottaa minulle hyvää illan jatkoa. Kaikki on toisin kun kassan kanssa on vaihdettu muutama ajatus ja ikäänkuin tultu tutuiksi jos ei sitä jo olla etukäteen. Monissa liikkeissä on niin vähän myyjiä, etteivät he yksinkertaisesti ehdi paneutua asikkaiden asioihin. Kummallista oli että Lont