Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2014.

Ihania teatterikavereita

Kun muutaman vuoden ajan varasin teatterilippuja Pitäjänmäen Eläkkeensaajien teatteriretkille, jännitin millaisen näytelmän oikein näemme ja mitä väki pitää siitä. Etenkin teattereiden iltlapäivänäytösten liput myydään jo paljon ennen ensi-iltaa loppuun. Joten on todella ostettava sika säkissä. Monihan tilaa teatteriliput vasta sitten, kuin on lukenut arvotelut ja niiden perusteella muodostanut mielikuvan siitä onko esitys hyvä vai huono.  Harvemmin enää varaan lippuja isolle joukolle. Nyt käymme Eläkkeensaajien Lukupiirin kanssa teatterissa, mukana mukaan lähtijät ovat kulttuurin suurkuluttajia, joten he eivät pahastu vaikka esitys ei olisikaan mielen mukainen.  Mutta minulla on onneksi aivan ihania teatterikavereita. Koska kirjoitan ylös kaikk esitykset mitä näen, pytyn myös laskemaan kuka on ollut kanssani usein teatterissa. Viime vuonna ykköspaikalla oli Lisa ja toisella Kerttu. Lisan kanssa meillä on ehkäpä liiankin samanlainen maku. Lisa ei harmistu vaikka esitys oli

Miten vaikeaa on olla äiti ja tytär

Ryhmäteatterissa paneudutaan kolmen sukupolven naisien elämään. Kati Kaartisen Nätti tyttö, vähän pehmee on monella tapaa erilainen ja kuitenkin hyvin tuttu tarina isoäidistä, äidistä ja tyttärestä. Ja oikeastaan kolmesta tyttärestä. Kaija Pakarinen, Minna Suuronen ja Emilia Sinisalo kipunoivat ja yrittävät kaikkensa jotta elämä olisi ja pysyisi järjetyksessä. Nuorin pystyy siihen parhaiten, koska hän ei tingi ehdottomuudestaan. Miehiä on mukana vain yksi. Oivallinen ratkaisu ohjaaja Johanna Freundlichiltä. Robin Svartström taspainoittaa esitystä monella tavalla monessa eri roolissaan. Näytelmän tavanomainen asetelma äitien ja tyttärien hankalista suhteista ei pysty tarjoamaan mitään uutta eikä omaperäistäkään. Näytelmän loppu on ehkä tahallaan niin tavanomainen. Vanha nainenhan on mukana sen takia että hänen mukanaan saadaan esille aikamme ja elämämme rajallisuus. Ehkäpä katsomossa olisi pitänyt uskaltaa vapaammin nauraa monille huvittaville yksityiskohdille. Tällä 0kertaa katsomo

Miten monta muutosta pitää kestää

Samat asiat pyörivät mielessä päivästä toiseen. Muutokset jotka uhkaavat minua pakottivat kirjoittamaan niistä helmikuiseen Tanotorveen.   Muutos on mahdollisuus. Muutosvastarinta on aivan turhaa. Muutoksia on turha pelätä. Ihminen sopeutuu mihin vain. Ainahan on niitä jotka vastustavat kaikkea uutta. Helpommalla pääsee kun mukisematta hyväkyy muutoksen kuin muutoksen. Mitenköhän paljon muutoksia vanhan naisen pitää hyväksyä, kestää ja ihastella. Ensin vietiin kodin läheltä ajava bussilinja. Moneen kertaan olimme vastustaneet muutosta mutta nyt ei enää onnistunut. Sitten tuli tieto että pidetty ja ihailemani kirkkoherra lähtee eläkkeelle. Kantautuipa korviini sekin uutinen että suosimani ja käyttämäni ruokakaupan kauppias vaihtuu tulevana keväänä. Muutosta elämään tuo sekin että Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt että eläkeläisyhdistyksille ei anneta avustusta muuhun kuin vuokramenoihin. Avustus on taannut ainakin Pitäjänmäen Eläkkeensaajien toiminnassa se

Kun Ilmari Kianto Pitäjänmäellä asui

Minun on pakko laittaa tämä juttu jakoon. Olen niin innoissani tästä asiasta. Varsinaisesti juttu kuuluu Pitäjänmäki muistelee sivuille ja sinne laitamme sen parin viikon kuluttua. Ihania löytöjä. Sain tiedon asiasta Leppävaara-seurasta. He ihmettelivät missä on Lyckobo-huvila. Kartta ja kuvat tulevat vasta varsinaiseen juttuun. Raija-Liisa Kiannon antaman kuvan saan laittaa vain Pitäjänmäki-muistelee sivuille.     Ilmari Kianto Lyckobossa Kirjailija Ilmari Kianto asui vaimonsa Hildurin kanssa avioliiton solmimisen jälkeen vuodesta 1904 lähtien Kajaanissa, Suomussalmella ja eri puolilla Suomea. Uusimmassa Ilmari Kiannosta kirjoitetussa elämäkertateoksessa Eero Marttinen ( Ilmari Kianto, Korpikirjailijan elämä , Ajatus Kirjat 2010) kertoo, että ”syksyllä (1907) Ilmari Kianto hakeutui perheineen vaimonsa toivomuksesta Helsingin liepeille Leppävaaraan.” Perheen esikoispoika Kalevi oli syntynyt 26.1.1906. Ilmari Calamnius (vuodesta 1906 Kianto) syntyi 7.5.1874 Pulkkilan pappila

Aamurutiinien jälkeen teatteriin

Kuva
Tyttärentyttäreni kirjoitti aamurutiineistaan. Kun olin hänen ikäisensä eli 17-vuotias ei varmastikaan aamulla kauan kestänyt kun oli lähtökunnossa. Jos oli kylmä, oli kurja nousta lämpimästä vuoteesta. Asuimme talossa, jossa oli alakerrassa huone ja keittiö ja wc, johon tuli kylmä vesi. Pakkasilla äiti tai isä kävi aamulla laittamaa tulen kamiinaan, jolla yläkerran huone lämmitettiin. Huoneessa nukkuivat molemmat veljeni sekä pikkusiskoni. Muistikuvani mukaan nurkissa oli välillä huurretta. Keittiössä oli lämmintä, koska puuhella lämmitti nopeasti. Äiti oli keittänyt kaurapuuron valmiiksi. Tee oli valmiina, samoin eväsleivät ja maitopullo. Silloinkin kun olin 17-vuotias. Aamupesuksi riitti kasvojen huuhtominen kylmällä vedellä. Kerran viikossa käytiin saunassa ja pari kertaa viikossa pesin hiukseni keittiössä vadissa. Vesi lämmitettiin puuhellalla kattilassa tai se otettiin vesisäiliöstä, jossa oli aina lämmintä vettä. Kun puuro oli syöty ja tukka kammattu, piti lähteä kouluu

Silppuhommia ja rahkajuomaa

Kuva
Pidän itseäni systemaattiseana ihmisenä. Välillä tunne katoaa täysin. Päätin laittaa kuntoon Pitäjänmäki muistelee -aineistoa. Hukassa oli valokuvia oli, lehtileikkeitä, ilmoittautumislomake Rasvaletti-näyttelyyn. Nyt on kaikki kunnossa. Jopa tarina Ilmari Kiannosta lähetetty Kiannon tyttärelle tarkastettavaksi. Tytär on ollut opettajana Espoossa ja vihjaissut Leppävaara-Seuran väelle että isäpappa on vuosisadan alussa asunut Leppävaarassa ja yhden talven Pitäjänmäelläkin. Asiasta ei tunnu kukaan tietävän, joten tuntuu hienolta kun saa aikaan sivuille jotain mitä kaikki eivät tiedä. Enpä tiennyt vielä reilu vuosi sitten että elimistössäni on liian vähän proteiinia. Hyväksi lähteeksi olen päättänyt hyväksyä laktoosittoman rahkan jossa on proteiinia 25 %. Täytyi ostaa uusi tehosekoitin, jotta rahka lisukkeineen muuntuu juomaksi.    Rahkan lisäksi tarvitaan soijajauhetta, pähkinöitä, banaania, päärynää, klementiiniä, omenaa. Uusi tehosekoitin saa kaikki sekaisin siististi. Sitten e