Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Hyvää viikonloppua!

Kuva
On Halloween, pyhäinpäivä, kekri ja perjantai. Sen verran jäi Amerikasta matkaan Halloween kokemuksia, että se on mukana Mäkelänrinteen pukuhuoneessa ja keittiössä. 

Hieno tunnustus

Kuva
Pitäjänmäen Muistipiiri vietti 10-vuotisjuhliaan. Oli hienoa ohjelmaa ja minut yllätettiin Kotiseutuliiton hopeisella ansiomerkillä.  Tunnustus lämmittää suuresti. Pitäjänmäki muistelee -sivusto netissä on minulle tärkeä ja rakas asia.  Nöyrät kiitokset kaikille!

Sukuni tarina talteen

Kuva
Olivat keksineet Rouhuvuoren Eläkkeensaajissa pyytämään minua puhumaan aiheesta Sukuni tarina talteen. Ensin vähän hämmästelin, mutta kun ryhdyin rakentamaan power pint esitystä, huomasin että sitähän olen tehnyt monella eri tavalla. Elisasta teimme Maaritin kanssa kirjan - Ifilorille tekstit ja kuvat ja hieno kirja syntyikin. Maarit oli säästänyt kaikki sähköpostit mitä hän oli Elisan elinaikana lähettänyt eri henkilöille ja kertonut niissä mitä Elisalle kuuluu. Minä sain 70-vuotispäivälahjaksi lehden, joka kertoi minusta. Skräppääminen on myös yhdenlaista tarinoiden tallentamista. Nyt on työn alla isäni  Pekan elämäntarina. Mutta siitä sitten enemmän kun Elisan ja minun työ etenee. Näin tyylikkääni Pekka hiihteli 1930-luvulla Varkauden liepeillä.  Vilkasta on. Sunnuntaina olimme Pitäjänmäen kirkossa messussa ja syntymäpäiväjuhlilla. Juhlilla juhlittiin 70, 75, 80, 85, 90 täyttäneitää. 90:n vuoden jälkeen saakutsun joka vuosi - vanhin oli 99-vuotias. Eilen oli ensin joog

Portaan pielessä

Kuva
Tämä kukka jaksaa kukoistaa talomme seinustalla. Ikkunat pesty ja piha haravoitu. Kukkasipulit toivon mukaan huomenna maahan Kertun kanssa.  

Ikkunat puhtaiksi

Kuva
Pariisiin jäivät Seinen rannalle kukkivat kukat. Puolet ikkunoista on pesty. Loput varmaan huomenna. Näin se arki alkaa. 

Kulttuuria, kylpylää ja kauppoja

Kuva
Olen kolmatta päivää Pariisissa Maaritin kanssa. Asumme Maaritin miehen Jukan asunnossa - Jukka lähti työmatkalle kun kuuli että anoppi tulee Pariisiin. Onneksi Tanskassakin on lapsilla syysloma, niin Maarit voi tehdä täältä käsin töitä - eikä onneksi tarvitse koko päivää roikkua tietokoneella. Olemme shoppailleet oikein kunnolla. Onneksi olen löytänyt mekkoja ja muitakin kivoja vaatteita. Iloinen yllätys oli Villeroy & Bochin "tehtaanmyymälä". Kauneinta siellä olivat French Gardenin joululautaset. Onneksi meillä on aikanaan Amerikasta kiikutettuja jouluastioita. Tänään olimme Hammamissa, moskeijan kylpylässä. Kaiketi voisi kuvat sitä turkkilaiseksi kylpyläksi. Olimme eri lämpöisissa höyrysaunoissa, hieroimme ihoomme tummaa saippuaa, pesijä pesi meidät perusteellisesti, joimme välillä minttuteetä ja päädyimme hierottaviksi. Öljyä oli riittävästi joka paikassa. Vierailun kruunasi maittava lounas. Moskeija on parhaat päivänsä nähnyt. Kylpylässä oli maalaukset h

Presidentin vieressä

Ei taida ihan monessa maassa olla mahdollsita että teatterista tupsahtaa viereesi istumaan ent. presidentti entisen lehdistöpäällikkönsä kanssa. Näin kävi minulle Kom-teatterissa Vallankumouksen ensi-illassa. Toisella puolella istui vävyni, jolta ent. presidentti ohimennen kysäisi puheen tilaa. Oli virkamies saanut tilauksen puheen kirjoittamisesta ja saaja vain varmisti että kaikki on kunnossa. Siinä sitten vaihdettiin kuulumisia ja puhuttiin lastenlapsista. Harvemmin sitä vierustoverin kanssa tulee yhtä vilkkaasti juteltua. Onneksi tiemme ovat joskus nuoruudessa kohdanneet niin tuttavuus oli ikäänkuin olemassa. Juha Siltanen on löytänyt mielenkiintoisen episodin vuodelta 1917. Nikolain kirkko (nyk. Suurkirkko) oli vallattuna 18 tuntia. Juristi Jean Boldt ja muotiliikkkeen omistajatar Josefiina "sisar" Huttunen päättyivät kirkon valtaukseen kun Leo Tolstoin hengessä halusivat muuttaa maailmaa paremmaksi. Ohjaaja Lauri Maijala oli tehnyt joukkojensa = Pekka Valkeejärvi, P

Teattereiden siivittämänä

Vanja-enot puhuttelevat Turhaan ei loppukesästä ja alkusyksystä kohistu kahden suuren helsinkiläisteatterin Vanja-enosta. Kansallisteatterin huikea esitys jättää ainakin minun kokemuspiirissäni kaikki muut Tsehovin Vanja-enon esitykset varjoonsa. Paavo Westerbergin ohjaama esitys ammensi voimansa ohjaajan hienosta uudesta käännöksestä sekä ajattomasti elämäänsä väärällä tavalla elävistä ihmisistä. Eero Aho, Heikki Nousiainen, Terho Panula, Emmi Parviainen, Seppo Pääkkönen, Kristo Salminen (Vanja-eno), Krista Kosonen ja Seela Sella olivat kaikki itsensä oloisissa rooleissa ja onnistuivat niissä. Suuresti ihailemani Krista Kosonen vangitsee katsojan mielenkiinnon pelkällä läsnä olollaan. Professorin (Nousiainen) nuori rouva ei paljon jutellut kenellekään ihailijoistaan. Näytelmän lavastus jäntevöitti koko esityksen. Ovia ja ikkunoita täynnä oleva luhistumaisillaan oleva suuri talo symboloi hyvin siellä asuvia ja kävijöitä. Moni koki tekevänsä työtä turhaan ja elävänsä eläm