LM-Mummin maailma

Elisa on 17 ja minä kohta 70 eli ikäeromme on 53 vuotta. Ja tänään konkreettisesti koin taas kerran mitä se merkitsee. Elisa opasti minua tekemään Power Pointin animaatio-versiota. Sitkeästi ja rauhallisesti hän opasti ja neuvoi. Välillä vähän ihmetteli minun työtapojani. Eniten tietysti nuorta huvittaa kun olen niin hidas. Kaikkihan pitää tehdä tietokoneella rauhallisesti ettei vain vahingoita mitään ja silti saan aikaan välillä aikamoista sotkua. Minulla on nyt hienot muistiinpanot siitä miten saan sitten syksymmällä aikaan hienon uuden esityksen. Samalla tutkailimme miten voisin julkaista isäni elämäntarinaa netissä. Tarjolla on ilmaisia kotisivuja. Mutta kun niitä tarkemmin tutkii ilmaisuus tarkoittaa enintään 30 päivää ja sen jälkeen pitääkin sitten maksaa. Toistaiseksi emme ole löytäneet yhtä kätevästi tehtävää sivustoa mitä tämä bloggeri on. Olen vain saanut päähäni että sukutarina olisi hauskempi nettiversiona kuin kirjana, mutta aikahan näyttää. Muutenkin olen tutkimusteni

Molemmat tapasin Tampereella. Risto oli reipas ja välillä vähän ujonpuoleinenkin nuori mies Tampereen Komediateatterin näyttämöllä. Siellä se seisoo Mannerheim  Vehmaisten metsässä. Monta tienviittaa tarvittiin ennen kuin päädyin metsäpolulle, joka vei patsaalle. Lapsena ja vielä nuorenakin ihmettelin miksi niin monen tutun kotona oli Mannerheimin kuva. Isä oli tehnyt selväksi että meillä ei valkoisen kenraalin kuvia kumarreta. Heijastanee myös ylipäätään tamperelaisten suhtautumista kopeaan sotilaaseen, että hän patsaansa kanssa olla ypöyksin metsässä. Paljon tunnetumpi kuin patsas on varmaan Mannakorven Linkosuon kahvila. Tehtaan yhteydessä olevasta kahvilasta sai maittavia mansikkaviinereitä, rouhecroisantteja ja mustikka-paahtoleipää ja kaiken lisäksi erittäin edullisesti. Risto Räppääjää piti mennä katsomaan kaupungille Tampereen Komediateatteriin. Mukana olivat Liisa (sisareni tytär) ja hänen tyttärensä Alina, 8 ja Viivi, 5 sekä Tampereen matkan kumppanini Elisa.

Kaiken pitää nykyisin olla läpinäkyvää. Ennen se oli rehellistä peliä. Voimaantumista on kaikki sellainen mikä edistää itsekunkin henkistä hyvinvointia. Ennen ei voimaantumisesta tiedetty mitään  - tai jos tiedettiin se yhdistettiin hauislihasten kasvattamiseen. Mutta minä edistän molempia. Olin tänään vesijuoksemassa. Kuka tahansa voi nähdä miten etenen. Siihen tarvittiiin tänään ensimmäinen uimiseen tarkoitettu koskaan ostamani uimapuku (pienet puntit, sininen raita edessä ja muuten musta), juoksuvyö (ostin ikioman ), juoksukengät (Kaisulta saatu lahjaksi) ja vesijuoksukäsineet (sopiva koko löytyi Jumbon Stokkalta). Kassissa on myös oltava pyyheliina, peppupyyhe mahdolliseen saunomiseen, uimahalli-tossut eli läpyskät jotka jalassa vanha rouva etenee pukukopilta pesuhuoneeseen ja sieltä edelleen altaalle, pesupussi monine tavaroineen, varavaatteita ja rahapussi. Eli en oikein tiedä mistä sellainen kassi että kaikki mahtuu. Ikean kassia en huoli!!! Vesijuoksu Stadionilla tuntuu tos

Maarit tuli Kööpenhaminasta torstaina ja lähtee huomenna ja Elisa tulee keskiviikkona ja lähtee elokuun puolivälissä. Tanska on muutenkin mielessä. Kävimme muutama viikko sitten Tanskasta käsin Ruotsissa ja tänä iltana alkaa tv-sarja Silta, jossa näyttelee tärkeää roolia, jota pitkin mekin ajoimme Kööpenhamista Malmööhön.                                                                             Tässä ollaan vielä Tanskan puolella, mutta kumminkin .... Olimme tänään sunnuntaisella yli kaksi-tuntisella kävelyretkellämme Enskan kanssa. Maaritkin oli mukana ja nyt on todistusaineistoa josta selviää että minäkin olin mukana. Perjantaina tein uudenlaisen liikunta-aluevaltauksen. Olimme Maaritin kanssa Uimastadionilla - edellisestä kerrasta oli vuosikausia. Kaisu ja tytötkin tulivat sinne myöhemmin. Maarit ui nopeitten uimareitten radalla ja min vesijuoksin. Oli ylellistä kun aurinko paistoi ja kaikki olivat hyväntuulisia, koska tuli sääennusteista poiketen kaunis päivä. Sinne